Tänään on sitten se päivä, kun aloitan uusissa hommissa. Jännittää aikalailla, mutta vaikeuksien kautta voittoon! Kyllä kai minä siinä työssä pärjään siinä missä muutkin! Ja ympärillä on tuttuja, jotka varmasti auttavat jos tulee ongelmia, joten eiköhän tämä tästä!

Moraalisia ongelmia tai muitakaan juttuja ei enää ole, koska tilanne on jotakuinkin rauhoittunut. Olen päättänyt saada tämän toisinaan takkuilevan parisuhteen toimimaan! Ja pomosta en todellakaan halua mitään muuta kuin ystävän. Sekin on jotenkin niin vaikea juttu, kun hänen naispuoliset ystävänsä taitavat olla todella paljon erilaisia kuin minä. Itsehän flirttaan kaikkien kaverimiesten kanssa ja heitän toisinaan hieman epäsoveliasta huumoria kehiin, mutta minulle se ei kuitenkaan tarkoita yhtään mitään, ja tämä uusi tuttavuus ei vielä ole oppinut tuntemaan minua tarpeeksi hyvin ymmärtääkseen, että minulle se on vain piristettä päivään, ei mitään elämää suurempaa draamaa! No, jokaikinen ihmissuhde - oli se sitten ystävyyssuhde, parisuhde, vanhemman ja lapsen välinen suhde, mikä vaan - on erilainen. Ja jokainen niistä muotoutuu ehkä koko ajan hieman erilaiseksi mitä se on aikaisemmin ollut. Eikä niiden muodostamisessa pidä hätäillä, itse vaan olen niin impulsiivinen ihminen, etten jaksa odottaa kauan, vaan haluan nopeasti tietää mitä nurkan takana odottaa! Siitä olen joskus saanut kärsiä, ja pahasti, mutta sellainen minä olen! Ja niinkuin ihmissuhteissa, myös oman persoonan kanssa pätee sama, ei pidä hätäillä, pikkuhiljaa se muotoutuu sellaiseksi kuin pitääkin... ;)